Viikko 26

Tämä viikko on ollut hyvin pitkälle edellisen kaltainen, tosin ilmojen puolesta on nyt ollut todella lämmintä ja kesäistä.

Maanantaina olin onneksi aamuvuorossa töissä, joten illalla pääsimme Marun kanssa pentukoulutukseen, mikä olikin sitten viimeinen kerta:-( Pentukoulutuksen jälkeen Maru pääsi taas hetkeksi leikkimään Kajalin kanssa.

Marulta lähti tänään ensimmäinen takahammas, tosin minä hieman avustin sen lähtemisessä.

Tiistainakin olin aamuvuorossa töissä, joten meillä oli taas illalla Marun kanssa pentutokoa. Nuutti ei ollut tällä kertaa paikalla, mutta pari muuta pikkukaveria oli, joiden kanssa Maru otti pienen leikkihetken tunnin päätyttyä.

Tänään olikin sitten Marun hampaista vasemman yläkulmahampaan vuoro tehdä tilaa uudelle hampaalle, tosin tämän hampaan lähtöön minä en ollut syyllinen.

Keskiviikkona tapasimme taas pumipojan Kócoksen. Tapaamisessa oli mukana myös aivan uusi tuttavuus; 9 viikkoinen flättipentu eli sileäkarvaisen noutajan narttupentu Aava. Taas oli siis edessä leikkimistä, juoksua, painimista sekä hieman kastelemista ja uimista läheisessä järvessä. Pennuista lähinnä Aava hoiti uimisen virkaa ja Kócos ja Maru tyytyivät aika pitkälle vain kastelemaan. Ensi viikon keskiviikkona meillä onkin sitten tapaaminen Kócoksen kotona, jos en mene silloin Kavin kanssa RKS:n epävirallisiin agilitykilpailuihin. Kócoksen kotona muuten asustaa myös kaksi muuta pumipoikaa sekä tämän kesän ajan 4 pässiä. Mielenkiintoista olisi nähdä mitä mieltä Maru on pässeistä.

Tänään Marulta lähti taas hammas. Nyt oli vuorossa vasen takahammas.


Torstainakin olin taas aamuvuorossa töissä, joten pääsin illalla Kavin kanssa agilityharkkoihin. Otin noihin harkkoihin myös Marun mukaan, koska Anne oli luvannut tulla sinne Kajalin kanssa katselemaan ja tapaamaan tuttuja. No tälläpä kertaa agilityohjaajamme ei saapunutkaan pelipaikalle, joten menin Kavin kanssa niitä näitä eli ei mitään järkevää. Osa porukasta päätti lähteä samantien kotiin. Osa jäi kentälle. Kun olin harjoitellut Kavin kanssa tarpeeksi jotain, niin päästimme Annen kanssa Kajalin ja Marun taas leikkimään keskenään. Voi sitä riemua, jota pennut pitävät, kun he näkevät toisensa. On kyllä ihan mielenkiintoista nähdä miten Marun leikit ja käytös ovat tässä pentuvaiheessa muuttuneet. Leikkimisessä esimerkiksi alle 4:n kuukauden iässä leikit olivat hyvin pitkälle painia, kun ne nykyisin ovat pääasiassa taka-ajoleikkejä eli kovaa mennään.

Perjantaina oli taas hyvin lämmin päivä, joten lähdimme iltapäivällä klo 16:30 aikoihin lähisaareen grillaamaan. Mukaan otimme koko perheemme koiraporukan eli Kiran, Kavin, Lotan ja Marun, mikä taisikin sitten olla ensimmäinen ja viimeinen kerta. Vahtimista siis riitti. Lauantai ja sunnuntai menivät koirien kannalta ihan tavanomaisissa merkeissä, tosin lenkit ovat tällä hetkellä lämpien ilmojen vuoksi lyhyitä ja usein ne suuntautuvatkin veden äärelle, kuten viikonloppunakin molempina päivinä. Tähän täytyy todeta, että Maru on ikäisekseen erittäin innokas uimaan ja se hakeekin lelua aika kaukaakin vedestä sekä merestä että järvestä. Minun toisista koiristani Kavi kyllä menee veteen ja seisoskeleekin siellä pitkät ajat rintaa myöden, mutta uimaan se ei lähde. Ei edes kepin avulla. Aikaisempina vuosina Kavi on kyllä uinut ihan vähän. Lotta menee innokkaasti uimaan kepin perässä, mutta ei niin innokkaasti ja pitkälle kuin Maru lelun perässä. Lotta myös tykkää kovasti leikkiä vedessä. On aina tykännyt. Kira taas on aina hakenut keppiä vedestä, jos muut sitä ei hae, mutta tänä vuonna se ei ole enää mennyt uimaan. Kastelee kyllä jalkansa, mutta siihen se sitten jääkin. Ehkä se tuntee olonsa jo niin vanhaksi ja palelee helposti, että uiminen ei enää innosta. Näin kävi minun vanhalle cavalierinartulle Juuliallekin. Nuorena se oli todella innokas uimaan, mutta ei enää 12-vuotiaana suostunut uimaan.

Marulta lähti tänään vasen alakulmahammas sekä oikea yläkulmahammas. Toinen lähti ihan omia aikojaan ja toisen lähtöä hieman aviitin, kun uutta oli jo tulossa tilalle, mutta olisihan tuo hammas viimeistään huomenna itsestäänkin pudonnut pois.

Tänään sain Marun säkäkorkeudeksi 37 cm ja painoa tytöllä on 8,7 kg. Velipojalta Kajalilta "tuli viesti", että pojan säkäkorkeus oli tänään 38,2 cm ja painoa 9,2 kg. Viikkoja pennuilla on nyt täynnä 21. Kira muuten painaa tällä hetkellä 12-vuotiaana 10,5 kg, Kavi pari kuukautta vajaa 9-vuotiaana 13,4 kg (!) sekä Lotta 7-vuotta juuri täytettyään 11,6 kg.

Viikko 25 eli juhannusviikko

Viime viikko oli taas kiireinen, kuten kesällä usein silloin on, kun pitää käydä vielä töissäkin. Loma-aika onkin sitten asia erikseen, mutta kevät, kesä ja syksy illathan on myös koirien koulutusten "kulta-aikaa", jota myös minä koirieni kanssa harrastan enemmän tai vähemmän. Tai siis Marun ja Kavin. Kira ja Lotta saavat nauttia sohvachamppionin viroistaan.

Viime maanantaina Marulla piti olla pentukurssi, mutta minä oli iltavuorossa töissä, joten emme päässeet kurssille. Sinänsä harmittaa, koska kuulin jälkeen päin, että siellä oli tehty kaikkea kivaa eli aiheena oli ollut koirien aktivointi. Harmi, mutta myös se harmittaa todella paljon, että Maru ei päässyt leikkimään veljensä Kajalin kanssa.

Kajal

Tíistaina olinkin sitten aamuvuorossa töissä, joten illalla menin Marun kanssa RKS:n pentutokoon, tosin 20 minuuttia myöhässä:-( Itse en ole tokoon niin hirveän motivoitunut, koska Maru ei oikein toimi siinä. Tyttö kun tahtoo tehdä ihan kaikkea muuta kuin totella minun antamiani käskyjä, mutta kentälle on kuitenkin muuten aina niin mukava mennä tapaamaan tuttuja. Tällä kertaa siellä oli erityisen mukavaa, koska myös Marun Raumalla asuva Nuutti veli oli siellä, jonka kanssa Maru sitten leikkikin tunnin loputtua. Maru ja Nuutti tapasivat myös emänsä Viivin, josta kumpikin oli erittäin innoissaan. Viivi taas ei ollut enää pennuistaan niin innoissaan vaan se haluaa nykyään tehdä kaikkea kivaa vain omistajansa Marin kanssa, mutta kyllä tyttö silti aina tulee pentujaan moikkaamaan, kun Viivin jossakin nähdään.

Keskiviikkona meillä olikin sitten sovittu tapaaminen Saksasta 8 viikon iässä Suomeen lentäneen pumipojan Kócosin kanssa läheisen järven rannalla. Kaverukset olivat todella iloisia nähdessän taas toisensa. Me olemme nyt Marun kanssa tavanneet 3 kertaa Kócosia aina keskiviikkosin sekä 2 kertaa näissä tapaamisissa on ollut mukana myös pyreneittenpaimenkoira urospentu Nino, joka on Kócosin kanssa samanikäinen eli 13 viikkoa. Maruhan on nyt 19 viikkoa.

Torstaina minulla piti olla Laitilassa agilityharjoitukset Kavin kanssa, mutta ne jäi taas tällä kertaa väliin, koska olin iltavuorossa töissä. Hyvää tuossa iltavuorossa oli se, että meidän osalta laiva tuli valmiiksi jo klo 21, jolloin pääsimme juhannuksen kunniaksi kotiin jo klo 23:45 sijaan.

Perjantain oli siis juhannusaatto ja Lotan syntymäpäivä. Tyttö täytti jo 7 vuotta!!! Sen kunniaksi Lotta sai siankorvan, mutta koska se ei kelvannut sille, niin se vaihdettiin sitten Marun sonnin siittimeen. Lotta kävi myös lenkillä, syntymäpäivänsä kunniaksi, kieruttelemassa jossakin aivan törkeän hajuisessa raadossa. Haju oli todella kauhea ja se tulikin esille vasta, kun olimme olleet vähän aikaan kotona. Koko kämppä haisi ihan törkeesti. Syyttelin ekaksi hajusta avomiehen tupakkaa, kenkiä ja kaikkea mahdollista, kunnes syylliseksi osoittautui Lotta. Pesin Lotan 3 kertaa ennen kuin sain hajun pois. Koko kämpästä avettiin puoleksi tunniksi kaikki luukut ja joka puolelle ripoteltiin varun vuoksi myös hajuvettä erittäin runsaastikin. Tuon kaiken jälkeen lähdimmekin sitten illaksi mökille Rauman saaristoon vaikka vettä tulikin taivaan täydeltä alas. Mökille mukaan otimme koiristamme vain Kiran ja Marun, koska tiesin, että nämä tulevat ihan varmasti toimeen isäntäperheen 2-vuotiaan chihua nartun kanssa. Koska tämä lyhyt venematka mökille oli Marun ensimmäinen puimme sille varun vuoksi päälle pelastusliivit. Kirahan on jo vanha tekijä veneissä. Jostain syystä en ottanut noita pelastuliivejä pois Marulta vielä rannassakaan ja hyvä niin, koska tyttö intoutui mökkeilyn huumassa juoksemaan märillä, liukkailla kalliolla villinä ja vapaana. Sitä menoa kyllä yritettiin hieman toppuutella, mutta kun tyttö ei tahdo mitään oikein uskoa, niin Maru liukui jyrkältä kalliolta suoraan mereen, josta sillä oli todellisia vaikeuksia päästä takaisin rantaan. Meinasimme jo lähteä hakemaan sitä itse merestä ylös, mutta tyttö pääsikin sieltä itse pois. Onneksi oli pelastusliivit, mutta olisihan tuo varmaan itsekin osanut uida.

Lauantain olikin sitten jo hieman kauniimpi päivä ilmojen suhteen. Pilvistä oli vieläkin, mutta onneksi vettä ei tullut niin paljon. Kävin heti aamupäivällä pitkällä lenkillä "isojen" koirien kanssa. Iltapäivällä lähdin ajelemaan Kavin ja Marun kanssa kohti Marttilaan, jossa kävin kokeilemaan Kavin kanssa kahden vuoden tauon jälkeen taas verijälkeä, tosin nyt ensimmäisen kerran voittajaluokan jälkeä, jossa Kavi nykyisin on. Jälki oli Kaville jo valmiiksi tehty, joten kiitokset siitä Mariannelle ja Pentille. Pentti myös opetti minut tekemään VOI-jäljen, joten tulevaisuudessa voin sen itsekin tehdä Rauman metsiin. Kavi meni minun yllätyksekseni jäljen todella hyvin ja suoritti vielä katkonkin, josta olin erittäin ylpeä sekä yllättynyt. No onhan poika aina hyvin jäljestänyt vaikka totuuden nimissä en ole sille eläessääni montaakaan jälkeä edes tehnyt ,vaikka poika tykkääkin jäljestämisestä yhtä paljon kuin agilitystä. Itse kun olen huono lähtemään metsään hyttysten syötäväksi. Niin ja syksyllähän siellä lentelevät vielä hirvikärpäsetkin. Olen myös erittäin huono suunnistamaan, joten kaikki menee vähän mutu-tuntumalta. No sitten taas asiaan eli Maru sai myös kokeilla muutaman metrin jälkeä sekä pääsi tekemisiin hirven sorkan kanssa. Saimme kotiin myös vietäväksi peuran sorkan sekä parin jäljen verran verta. Minusta Maru suhtautui molempiin sekä sorkkaan että veren hajuun ihan hyvin vaikka aika nuori vielä onkin. Näin myös samalla reissulla Marianne kaksi 7 viikon ikäistä kooikeripentua Elin ja Indyn. Elin on narttu ja lähdössä 8 viikon iässä Sloveniaan ja Indy on urospentu, joka lähtee parin viikon päästä Tampereelle.

Sunnuntaina olikin sitten jo ihan kiva ilma eli lämpötila alkoi pikkuhiljaa nousemaan lukemiin, joita kesällä kuulukin olla. On ennustettu, että koko seuraavan viikon olisi lämmintä ja kaunista. Saa nähdä nyt pitääkö tämä paikkansa. No joka tapauksessa me lähdimme iltapäivällä Kira, Maru, minä sekä avomieheni ja hänen veljensä saaristoon grillaamaan. Koska oli lämmintä ja tyyntä, niin minä otin Marulle koirien uuden vesilelun mukana. Ajattelin heitellä sitä mereen, koska hieman pelkäsin Marun saaneen juhannusaaton elämänsä ensimmäisestä uintireissusta jotain traumoja vettä ja uimista kohtaan, mutta näin ei ollut. Maru meni ihan kivasti veteen, tosin jonkun verran ensin se houkuttelua vaati, koska vesi oli kuitenkin kylmää. Olimmehan uloimmassa saaressa, josta alkaakin sitten avovesi. Tuo vesilelu olikin sitten meillä ensimmäistä ja viimeistä kertaa käytössä, koska tyttö päätti suolestaa senkin uintireissujensa päätteeksi.

Marulle tuli tänään täyteen 20 viikkoa. Tytön säkäkorkeus on nyt 35,5 cm ja painoa sillä on 8,5 kg.

Pitkästä aikaa

Jaaha... Arvasin, että tässä käy näin eli kirjoitukset jäävät vähiin:-( No pennut syntyivät aikanaan tai oikeastaan ne otettiin ulos eli tytölle tehtiin keisarinleikkaus. Pentuja tuli viisi, joista 4 uroksia ja yksi narttu. Tuo narttu jäi minulle itselleeni ja sen nimeksi tuli Maru. Maru sai nimensä siitä, että se oli syntyessään niin tavattoman ruma. Kun ruma sanasta laittoi tavut toisiapäin, niin siitä tuli Maru. No onneksi Maru on ajanmyöte kaunistunut. Yritin kyllä jossakin välissä muuttaa Marun nimen joksikin muuksi, mutta mikään ei enää tuntunut sille sopivalta, joten tytön nimeksi jäi sitten Maruksi.

Kuvassa vasemmalla Kajal, sitten Maru ja oikealla Pyry.

Sitten tähän päivään... Tämä päivä on taas ollut niitä, jolloin minulla on meinanut totaalisesti palata käämit Marun kanssa. Se kun on ollut tänään erittäin aktiivisella ja villillä päällä. Yksi sen rakkaimmista leluista on tänään kokonaan suolestettu eli tyttö repi kaikki täytteet pehmolehmän sisältä ulos. Samoin meinasi käydä koirien nojatuolin ja minun sohvani yhden istuintyynyn. No minä näppäränä(?!) omistajana ratkoin nojatuoli /sohva ongelman siten, että puolitin olohuoneen uudestaan kompostiaidan kanssa kahtia. Sinä muutamana minuuttina kun virittelin aitaa, niin typy kävi pureskelemassa television kaapelijohdon melkein poikki. Aika tehokas tyttö se on.

Maru ja entinen pehmolehmä sekä kompostiaitaa.

Karseeta odottelua

"Odottava tyttö".

Sorryin minäkin sitten blogin kirjoitteluun, vaikka joskus teinkin päätöksen, että en siihen hommaan ryhdy. Syy tähän blogin kirjoitteluun on hermoa raastava odottelu. "Koirani" on nimittäin kantavana, mutta se ei ymmärrä alkaa synnyttämään, vaikka sen olisi jo viimeistään aamulla pitänyt saada pennut vaan tällä tytöllä ei ole edes ajatustakaan synnyttämisestä. Ne kuuluisat lämmöt laski jo eilen aamulla 36,9 asteeseen, mutta siihen se synnytystarina sitten loppuikin. Tyttö vaan makoilee ja ottaa rennosti, vaikka oikeasti sen olisi jo tässä välissä pitänyt läähättää, pedata ja tehdä ne pennutkin, mutta mitään ei kuulu. Soitin jo aamulla hädissäni päivystävälle eläinlääkärille, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, että odotellaan... vaikka kyllä minusta tuosta koirasta näkee, että ei se omin avuin ala synnyttämään.